Jokin aika sitten menehtyneen Pratchettin ja Stephen Baxterin yhteistyöromaani. Mitenköhän scifi heiltä luonnistuu?
Kerrankin pääsin lukemaan kirjaa käytännössä ilman ennakko-odotuksia. Pratchettiä toki olen lukenut ennenkin mutta Baxterin tuotanto on täysin tuntematonta. Kirja eteni sujuvasti, vaikka mitään suuria lukuelämyksiä ei tarjonnutkaan. Mukavaa väliluettavaa siis.
Juoni on aikalailla matkustamista mutta toisinkuin esimerkiksi Narnia-sarjassa tässä ei tylsistymisen tunnetta päässyt tulemaan. Tosin en osaa kirjaa mitenkään erityisenä pitää, mistä juontaakin tähtien jääminen vain kolmeen. Ehkä sitä silti jatko-osakin tulee luettua, jos siihen vain sattuu törmäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti