19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu (40/100)

****
Vaikka Peppi Pitkätossua onkin tullut katsottua telkkarista monen ikäisenä, en ole alkuperäisiin kirjoihin koskenut. Nyt olikin jo korkea aika korjata tämä tilanne.

Kirjastossa meinasi epätoivo iskeä kun hyllyssä tarjolla oli vain jatko-osia. Onneksi takahuoneen varastoista näitä löytyikin sitten 25 kappaletta, joten lukusuunnitelmia ei tarvinnut muuttaa. Pepin seikkailut Olivatkin mukavaa luettavaa. Vaikka pihallakin on lähinnä vihreää, mukavan kesäiset seikkailut piristivät päivää. Voinkin suositella kirjaa jos tuntee itseään hiukkaakaan lapsenmieliseksi ja/tai haluaa piristystä päiväänsä.

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut (39/100)

***

Tämä kirja on kaiketi kiehtonut lukijoita jo pitkälle toista sataa vuotta. Valitettavasti ikä alkaa tuntumaan myös tässä teoksessa.

Kirja tuli luettua kuitenkin suht nopsasti kunhan lukemisen sai aloitettua. Erilaisia tapahtumia riitti ja monessa saeikkailussa teemana olikin 1800-luvun lopun harrasteet. Onneksi listalla oli tämä kirja eikä Tom Sawyerin seikkailut sillä Tomin hahmo oli kyllä sangen ärsyttävä kirjassa mukana ollessaan.
Pitänee mainita että tämä kirja ei kyllä taida täyttää nykyisiä poliittisen korrektiuden merkkejä. Vai mitä sanoisit seuraavasta katkelmasta.

-Meillä tapahtui höyrypannun räjähdys.
-Herra Jumala! Haavoittuiko kukaan.
-Ei, rouva. Yksi neekeri vain kuoli.
-Olipa onni, sillä joskus loukkaantuu ihmisiäkin.

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

***

Monet kaverit ovat tätä kirjaa kehuneet mutta itse olen onnistunut sen lukemista välttelemään. Toki olen nähnyt elokuvat ja jopa Svenska Teaternin näytelmä version, joten ihan tuntematon juoni ei etukäteen ollut.

Ennakko odotukset messevästä fantasiaseikkailusta eivät ihan kaikin puolin toteutuneet. Tarina on kyllä hyvä ja paremmin toimiva kuin elokuvissa, mutta jotenkin paikallaan jähimisen tunnelma oli havaittavissa. Kirjassa myös painottui havainto siitä että frodon matka on selkeästi se vähemmän kiinnostava puoli kirjasta.

Ymmärrän kyllä miksi kirja on muodostunut klassikoksi. Jokin tarinassa vetää puoleensa ja houkuttelee tutustumaan maailmaan tarkemmin. Kirjan lukemista voin suositella jos fantasia tuntuu edes etäisesti mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Muuten ehkä jopa jättäisin väliin.

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

*

Tätä kirjaa kehuttiin lähes poikkeuksetta. Niinpä aloitin innokkaasti lukemisen mutta innostus ei kestänyt kovinkaan pitkään.

Kirja vaikutti minusta jotenkin sekavalta ja välillä mielenkiinto meinasikin lopahtaa lähes lopullisesti. Tämän kirjan läpiluvun pelasti melkein ainoastaan se, että sain siitä suurimman osan luettua lääkäriä odotellessa Harjavallan terveyskeskuksessa. Ilmeisesti kirja on auennut muille paremmin mutta itse en ainakaan ensimmäiseksi olisi tätä suosittelemassa.

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

*****

Koiramäen talossa on tullut luettua julkaisunsa jälkeen todella useasti kannesta kanteen. Mahtaako tällaisille kirjoille kovinkaan paljoa enää olla markkinoita, mutta minulle matka Koiramäen maailmaan on aina ollut jännittävä.

Vaikka varsinaista tarinaa ei kirjassa olekaan on joka aukeamalla monenlaista jännää tutkittavaa niin nuoremmille kuin vanhemmille. Toisaalta olen kyllä aina pitänyt Kunnaksen piirros/maalaustyylistä, joten ei liene ihme että myös myöhemmät hengen tuotokset ovat olleet kovassa käytössä.

Kirjaa voisin suositella luettavaksi kaikille. Se on joko nopeasti läpiselattu lastenkirja, tai kuten minulla, lähtökohta monelle mielenkiintoiselle asialle.

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

****

Odotukset eivät olleet korkealla tämän kirjan kohdalla, vaikka se olikin paljon kehuja saanut. Elokuvaversioista olin nähnyt vain satunnaisia pätkiä joten juonta en ollut päässyt pilaamaan etukäteistiedolla.

Välittömästi lukemisen aloitettua kirja kuitenkin kannusti lukemaan eteenpäin ja onkin yksi nopeiten läpiluettuja kirjoja viimeaikoina. Tarina eteni suht sutjakkaasti vaikka välillä osa Salanderin tekemisistä tuntuikin vähän irrallisilta (olen kyllä antanut itselleni kertoa että osa jutuista aukeaisi seuraavissa kirjoissa). Lukiessa kirjaa oli tunnelma jotenkin saman henkinen kuin komisario Palmu elokuvissa, mikä ei ole huono asia. Pitänee ehkä katsoa ne elokuvatkin. Ja saatan ehkä lukea ne jatko-osatkin.