Stieg Larsson - Pilvilinna joka romahti

****

Millennium-trilogia on nyt saatu päätökseen. Hämmentävää kyllä takakannen kehuteksti taisi olla oikeassa.

Ensimmäisen Larssonin (joka jopa oli listalla) luettuani oli aika selvää, että loputkin kirjat pitää lukea. Pidin aiempia opuksia hyvinä kirjoina, joten takakannen kehu viimeisen olemisesta paras koko sarjassa nosti odotuksia suht paljon.
Ensimmäiset pari sataa sivua meinasivat hiukan tylsyttää lukuintoa mutta sen jälkeen loppu kirja piti otteessaan sen verran hyvin että kirjaa ei meinannut malttaa käsistään laskea. Jos dekkari/trilleri genre ylipäänsä kiinnostaa voi koko trilogiaa suositella kyllä lämpimästi. Sarja jopa paranee loppua kohden

Ylimääräinen loppunarina:
Koska lähikirjastossa ei kovakantista versiota ollut, jouduin tyytymään pokkari versioon. Valitettava fakta kyllä on se, että pehmeäkantiset kirjat alkavat olla aika fletkuja lukea jos niissä on useampi sata sivua. Saas nähdä miten käy tulevien kirjojen kanssa.

14. George Orwell - Vuonna 1984 (42/100)

***

Dystopia kirjojen sarjassa klassikko aseman saanut Vuonna 1984 valikoitui tällä kertaa luettavaksi. Mikä oli Isoveljen mielipide.

Tämäkin kirja kuuluu sarjaan kirjat jotka piti lukea jo ennen listaa. Klassikkostatuksen syy onkin helppo havaita, sillä sen verran uskottavaa kuvausta totalitäärisestä valtiovallasta kirjassa tarjoillaan. Kirjan lukeminen etenikin mukavaa tahtia ja loppupää jopa erittäin rivakasti.
Se, mikä jätti kirjan tähdet kuitenkin vain(?) kolmeen, oli koko ajan vallinnut mielikuva siitä että samaa asiaa on käsitelty paremmin Ray Bradburyn Fahrenheit 451:ssä. Tosin sen lukemisesta on sen verran kauan aikaa että pitää varmaan jossain vaiheessa ottaa uusinta lukuun.
Kirja kyllä kannattaa lukea ihan klassikkoasemankin takia ja saattaapa tulla joitakin ahaa-elämyksiä julkisuudessa käytettyjen lausahdusten alkuperästä (eikä vain Isoveljen kohdalla).

David Horsley - Sukellusvene Barracuda

**
Laatikkoa pönkiessä voi löytyä jännää luettavaa. Ollakseen vain runsas satasivuinen kirja tapahtumien puute ei ainakaan tätä opusta vaivaa.

Kunnon kioskikirjallisuuden perinteitä noudattaen tapahtumat alkavat vuoryä päälle lähes heti kirjan alusta. Seikkailun aikana tavataan mm. brittiläinen kommando, saksalaisperäiset tiedustelu-upseeri (liittoutuneiden puolella) ja sabotööri (edellisen poika ja ei liittoutuneiden puolella). Lisäksi kirjan aikana keritään torpedoida kymmenkunta vihollisalusta ja väistellä syvyyspommeja ja miinakenttiä useampaan otteeseen.

Juuri minkäänlaista syvyyttä (heh) ei kirjassa kuitenkaan tarvitse pelätä ja tapahtumien läpi juostaankin hengästyttävää tahtia. Nopealukuinen kirja oli mutta ei tätä kyllä ehkä kellekään voi suositella. Paitsi tietysti kioskikirjallisuuden vankkumattomille ystäville.