Arturo Perez-Reverte - Kohtalon tango

***

Ennakkoon en tältä kirjalta ihan kauheasti odottanut vaikka kirjoittajan tuotannosta olen ihan tykännyt.

Kirjassa herrasmiesvaras Max pyörii elämänsä vosun ympärillä ja tekee keikkaa siinä sivussa. Näin voisi ehkä tiivistää kirjan juonen mutta se ei ehkä tekisi oikeutta kirjalle. Maxin seikkailuja lukee ihan mielellään mutta kirjan keikkuu kokoajan sillä rajalla että viitsiikö eteenpäin lukea. Onneksi koko ajan pysytään rajan paremmalla puolella.

Vaikka yhdeksännen portin tasolle ei päästäkään, ei kirjan lukeminen lopulta ainakaan harmita. SE sentään lienee tärkeintä kirjassa kuin kirjassa.

Terry Pratchett, Stephen Baxter - Pitkä maa

***

Jokin aika sitten menehtyneen Pratchettin  ja Stephen Baxterin yhteistyöromaani. Mitenköhän scifi heiltä luonnistuu?

Kerrankin pääsin lukemaan kirjaa käytännössä ilman ennakko-odotuksia. Pratchettiä toki olen lukenut ennenkin mutta Baxterin tuotanto on täysin tuntematonta. Kirja eteni sujuvasti, vaikka mitään suuria lukuelämyksiä ei tarjonnutkaan. Mukavaa väliluettavaa siis.

Juoni on aikalailla matkustamista mutta toisinkuin esimerkiksi Narnia-sarjassa tässä ei tylsistymisen tunnetta päässyt tulemaan. Tosin en osaa kirjaa mitenkään erityisenä pitää, mistä juontaakin tähtien jääminen vain kolmeen. Ehkä sitä silti jatko-osakin tulee luettua, jos siihen vain sattuu törmäämään.

Robert Galbraith - Silkkiäistoukka

****
Mainion Käen kutsun jatko-osa. Onko tarinan viehätys säilynyt entisellään.

Koska hyllystä molemmat Galbraithit sattuivat löytymään, oli mukava lukea ne putkeen. Tarinan kerronta on molemmissa samanlaista ja johtolankojen perässä kuljetaan pitkän kaavan mukaan. Kirja tulikin luetua lähes ennätystahtia ja pakollisten taukojen osuessa harmittavasti pahimpiin cliffhanger kohtiin, ei kirjan poimimista olisi malttanut odottaa.

Täydestä viidestä tähdestä yhden pudottaa entisen morseimen vatvominen, mitä ainakin minun mielestä olisi voinut olla huomattavasti vähemmän. Molempia näitä kirjoja voi kuitenkin dekkarin ystäville suositella.

Robert Galbraith - Käen kutsu

****

Harry Potterin kirjoittajan dekkari. Mitenkäs Siirtymä fantasiasta onnistuukaan. (HUOM! tässä tekstissä on myös juonta pilaava pikkuspoileri)

Dekkarihammasta olikin päässyt kolottamaan jo melko ankarasti ja Käen kutsun palautuessa lainasta päätin tähän tuttavuuteen ottaa tuntumaa. Heti kärkeen on kaiketi todettava että missään vaiheessa ei kirjasta huokonut "tämä on Rowlingin kirjoittama kirja" tunnelma. Tosin en ehkä osaa erotella kirjailijoita heidän käyttämänsä kielen perusteella (paitsi ehkä Volter Kilven).

Juoni etenee mukavan rauhallista tahtia pikkuhiljaa kerien vihjeitä ja johtolankoja. Osa toki jätetään kertomatta lukijalle jotta loppuratkaisu ei paljastuisi liian äkkiä. Tarina kulkee eteenpäin kuitenkin riittävällä tahdilla jotta siihen ei missään vaiheessa ehdi tylsistymään. Hiukan lukukokemusta ehkä laski se että vahingossa satuin näkemään murhaajan (joo se oli murha) henkilöllisyyden etukäteen joten loppu ei ehkä päässyt yllättämään niin hyvin kuin olisi voinut.

Mukavaa luettavaa jota voi suositella kaikille dekkarien ystäville ja miksei muillekin. Taidanppa itse lukea seuraavaksi tämän jatko-osan.