Miksi ihmeessä klassikot muodotuvat aina ikuisuusprojekteiksi.
Aina, kun viimeaikoinan olen tarttunut lukulistan klassikko-osioon, on lukeminen venynyt. Niin myös Sinuhen kohdalla. Kirjan luku kesti noin puoli vuotta ja välissä tuli luetua useampi kirja. Tämä kirja on pienen gallupin mukaan joko parasta mitä on kirjoitettu tai tylsää tuhkan ripottelua. Itsellä kääntyi jälkimmäiseen kategoriaan.
Vaikka kirjassa näin jälkeenpäin ajatellen tapahtui vaikka mitä, tuntui lukeminen usein kuin tervassa uimiselta. Erityisestti Kaptah:n jatkuva tuhkan ripottelu alkoi käydä hermoille. Kyllä tätäkin kannattaa kokeilla, jos kirja aukeaisi paremmin kuin minulle. Nyt jopa Alastalon Salissa tuntui vähemmän puuduttavalta kuin tämä.
