Anthony Horowitz - Trigger mortis

****

Ian Flemingin ideaan perustuva Bond romaani Foylen sodan käsikirjoittajalta. Pakkohan tämä on lukea.

Kirja sijoittuu Kultasormen jälkeisiin tunnelmiin ja tuttuja hahmoja on tässäkin kirjassa. Horowitz on onnistunut hyvin vangitsemaan Flemingin tyylin ja kirjaa onkin mukava lukea. Juoni rullaa ja pakollinen typerällä nimellä siunattu, mutta muuten ihan fiksu, daamikin tavataan. Kilpa-autoilu ja avaruuskilpa ovat oikein sopiva ympäris bondin seikkailla.

Kirjaa voi suositella myös dekkarin/toiminnan ystäville, jotka eivät ole varsinaisia Bond-fanaatikkoja. Mukavaa luettavaa.

Maureen Jennings - Vices of My Blood

****

Paras Murdoch tähän astisista. Tarina eteni ja sivujuonteita oli mukavan vähän.

Maureen Jennings - Night's Child

***

Tällä kertaa pahempia juonen harhauttajia ei ollut mutta muuten juoni oli vähän köykäinen. Ja taas kerran ratkesi melkein ilman Murdochin vaikutusta. Mutta ihan ok tämäkin.

Maureen Jennings - Let Loose the Dogs

***

Vähän parannusta edelliseen osaan mutta tällä kertaa Murdochia harhautti ihanan leskirouvan vokottelu. Tulihan siinä ohessa murhakin selvitettyä. Ihan ok kirja.

Maureen Jennings - Poor Tom is cold

**

Murdoch kirjojen kolmas osa oli edeltäjiinsä verrattuna hieman pettymys. Puolet kirjasta tuntui käsittelevän Murdochin hammassärkyä eikä tapahtunutta murhaa. Tiivistämisen paikka.

Maureen Jennings - Under the Dragon's tail

***

Murdoch-kirjojen toinen osa jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä. Tarina etenee suht sutjakkaan muttei varsinaisesti jätä pitkää muistijälkeä. Ihan ok kirja.

Hugh Laurie - Järein asein

***

Miten käy paremmin näyttelijänä tunnetulta Hugh  Laurielta dekkarin kirjoittaminen. Siitähn piti ottaa selvää.

Entisen sotilaan joutuessa CIA:n ja asekauppiaiden pelinappulaksi, alkaa toiminta vyöryä nopealla tahdilla eteenpäin. Ihan sujuvastihan tämä tarina oli kirjoitetu mutta itseä jotenkin ärsytti tässä kirjassa minä-kertojan käyttö. Yleensä moinen ei harmita mutta mikä tässä nyt sitten oli, en oikeastaan tiedä.

Kirjaa voi kyllä ihan suositella ja ei sen lukeminen nyt varsinaisesti harmitakaan. En ehkä kuitenkaan seuraavaa lukisi jos sarjassa enemmän näitä olisi.

Maureen Jennings - Except the Dying

***

Tv-sarja innosti lukemaa Murdoch Mysteriesejä. Elokuvien ja sarjan ollessa melko erilaiset, jännitys tiivistyi kumpi olisi uskollisempi kirjoille.

Vastaus on tietysti elokuvat. Maailma on ssarjaan verrattuna raadollisempi ja karumpi. Erityisesti kirjaa lukiessa häiritsi hahmojen kuvaukset jotka ovat aivan erilaiset kuin sarjassa näyttelevät näyttelijät. Mutta se nyt ei tietysti ole kirjailijan vika.

Kirjassa juoni etenee suht jouhevasti ja lukukokemus on ihan mukava. Ei mitään ihmeellistä ja maailmaamullistavaa mutta ihan mukava dekkari. Voin suositella tämän lukemista, jos sen saa jostain käsiinsä. Suomennettuhan näitä ei ainakaan vielä ole. Eiköhän se seuraavakin osa tule luettua.

Robert Louis Stevenson - Aarresaari

***

Tämäkin klassikko on vain odottanut lukemista. Sähköisessä muodossa tuli tämä suht nopsaan luettua.

Yksi klassisimmista merirosvotarinoista tarjosi viihdettä iltoihin. Kirjasta jäi vähän mitäänsanomaton tunnelma. Ei se huono ole muttei myöskään mikään erinomaisuus. Tapahtumissa oli kyllä havaittavissa "kertojan uskomaton munkki" -ilmiötä, mikä ei ole oikeastaan koskaan hyvä asia kirjassa. Jos tarinan osat alkavat melkein järjestään "ja sitten oli onni mukanani", ei oikein pääse samaistumaan tarinaan.

Kyllä tämä kirja kannattaa silti lukea, jos ylimääräistä aikaa löytyy.

Alexandre Dumas - Monte Criston kreivi

****

Vaikka tv-sarja onkin tullut nähtyä suht monesti, ei tähän järkäleeseen ole tullut tartuttua. Jälkeenpäin voi sanoa että kannatti kyllä.

Tämä valikoitui padi-lukemiseksi saatavilla olevista ilmaiskirjoista. Juoni ei kauheasti päässyt yllättämään sarjan jäljiltä vaikka erojakin ihan riittävästi on. Alkuun hieman jähmeästi kulkenut juoni pääsi loppua kohden vauhtiin ja kostoja alkoikin heilua sitten urakalla.

Voin suositella tätä kirjaa ainakin huomattavasti mieluummin kuin saman kirjoittajan muskettisotureita. Juoni ei ollut lainkaan niin puuduttava ja lukuinto säilyikin loppuun asti. Neljä tähteä saa siis tämä.

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo (48/100)

***

Seuraavaksi ipad luettavaksi valikotui TV:stä tuttu kirja. Nopsaanhan tämä sitten lopulta meni.

Juonikuviot eivät siis tässä päässeet pahastikaan yllättämään sillä minisarja ja elokuva on tullut katsottua useampaan kertaan. Nopea luikuinen kirja ja vaikka aihepiiri ei ehkä ominta aluetta olekaan oli tämä ihan mukava lukukokemus. Ainakin tämä meni edellistä klassikkoa nopeammin.

Vaikka aiemmin kritisoin ipad:n luettavuutta taisi vika olla suuremmaksi osaksi kirjassa kuin laitteessa. Ainakaan nyt ei lukulaite tuntunut hidastavan lukemista.

Ursula Poznanski - Vii5i

****

Kätköily ajoi myös tämän kirjan lukemiseen. Oli helpompi urakka kuin edelliset.

Ennakkoon en juuri odottanut tältä kirjalata mitään. Kuitenkin luettavaksi osui mukavaa tahtia etenevä dekkari. Valitettavasti onnistuin spoilaamaan itseltäni murhaajan jo ennen lukemisen aloittamista mutta tämä ei lopulta paljoakaan haitannut lukukokemusta.

Suosittelen lämpimästi dekkarien ystäville. Vielä kun saisi ne koordinaati ulos tuosta kirjasta.

Stephen King - Joutomaa (Musta Torni III)

**

Kolmas osa jatkaa edellisten osien linjalla.

Tämä taitaa kyllä jäädä tämän sarjan viimeiseksi luetuksi osaksi. Tarina ei oikein tahdo imea mukaansa ja lisäkannuste kätköilyn merkeissä loppuu tähän osaan. JOs toisaalta on pitänyt edellisistä osista pitää varmaan tästäkin.

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus (47/100)

*

Tätä on tullut luettua varmaan vuosi ainakun jälkikasvu ei saa unta. Ikuisuusprojekti siis.

 

Vähän tekisi mieli todeta että tämän kirjan kirjoittaminen oli rikos ja sen lukeminen rangaistus. Kirjassa vain haahuiltiin edestakaisin eikä siinä tapahtunut juuri mitään. Miten voidaankin asioita vatvoa näin paljon. Jos ns. venäläiset klassikot ovat kaikki tämän tapaisia ei kauheaasti lukeminen innosta. 

Oman osansa teki myös se että luin tätä iPadilta. Ei se niin kiva ole kuin oikea kirja.

Stephen King - Kolme korttia pakasta (Musta Torni II)

***

Mustan tornin toinen osa ei pahemmin yllätä.

Toinen osa tästä sarjasta ei oikein säväyttänyt ykkösosaa enemmän. Tarina toki taas eteni mutta ei tuota oikein vaudikkaaksi kirjaksikaan voi kutsua. Kaipa tuon seuraavan osan jaksaa lukea, kun se kätköilyä varten tarvitaan.

Stephen King - Revolverimies (Musta Torni I)

***

Kätköily ajoi tähän kirjavalintaan. Taitaa olla jopa ensimmäinen Kingin kirja koskaan.

Ennakko-odotukset tätä sarjaa kohtaan olivat jokseenkin sekalaiset. Onhan sitä toki kehuttu mutta oletuksena Kingin tyyppinen tuotanto ei (ainakaan mielikuvissa) ole ominta luettavaa. Kirja tuli luettua ennätys nopeasti mutta jälkitunnelma on jotenkin pliisu. Kirja selkeästi pohjusti tulevaa saagaa joten lunastettavaa jäi tuleviin osiin. Onneksi kätköily vaatii lukemaan vielä ainakin pari seuraavaa osaa.

Kirja kannattanee lukasita läpi, jos epäilee aihepiirin kiinnostavan. Ilman kätköilyä olisi ehkä saattanut jäädä yhteen osaan tämän sarjan lukeminen.

Terry Pratchett, Stephen Baxter - Pitkä sota

**

Pitkän maan jatko-osa ei yllä edeltäjänsä tasolle.

Jos Pitkä Maa ei ollut lukukokemuksena mitenkään ihmeellinen, niin jatko-osan kohtaloksi tuli toimia väliosana pitemmässä tarinassa. Vaikka nimi antaa merkkejä vankasta toiminnasta, ei tarinassa juuri tapahtumia ole. Pitkäpiimäisyys jäi päälimmäiseksi tunteeksi tämän jälkeen. Pitkä Mars ei ehkä ole valikoitumassa kovin helposti lukulistalle tämän jälkeen.

Mika Waltari - Kaarina Maununtytär

**

Kätköily ajoi tutustumaan tähän teokseen. Muuten ei ehkä olisikaan tullut tuota kirjastosta poimittua.

Tämä kirja tuntui Mikael Karvajalkaan ja Mikael Hakimiin verrattuna lähes kevyt kirjallisuudelta. Sen valitettavasti huomasi myös juonen tarkkuudessa, sillä erinäisiä aikahyppyjä tuntui tapahtuvan melkein joka luvun alussa. Milloin oli hypyn aikana vielä menty naimisiin ja milloin synnytetty lapsi. Luulisi noiden olevan isommankin maininnan arvoisia. Kirjan nimihenkilö enemmän kerronta keskittyykin Erik XIV:n seikkailuihin.

Kirja toki menee nopeana välipalana ja tulihan tuo luettua vain muutamassa illassa. Lopputulemana kirja jätti melko mitäänsanomattoman jälkitunnelman, joten ei tätä ehkä oikein uskalla suositellakaan. Vielä kun kerkeisi siellä purkilla käymään.

Arturo Perez-Reverte - Kohtalon tango

***

Ennakkoon en tältä kirjalta ihan kauheasti odottanut vaikka kirjoittajan tuotannosta olen ihan tykännyt.

Kirjassa herrasmiesvaras Max pyörii elämänsä vosun ympärillä ja tekee keikkaa siinä sivussa. Näin voisi ehkä tiivistää kirjan juonen mutta se ei ehkä tekisi oikeutta kirjalle. Maxin seikkailuja lukee ihan mielellään mutta kirjan keikkuu kokoajan sillä rajalla että viitsiikö eteenpäin lukea. Onneksi koko ajan pysytään rajan paremmalla puolella.

Vaikka yhdeksännen portin tasolle ei päästäkään, ei kirjan lukeminen lopulta ainakaan harmita. SE sentään lienee tärkeintä kirjassa kuin kirjassa.

Terry Pratchett, Stephen Baxter - Pitkä maa

***

Jokin aika sitten menehtyneen Pratchettin  ja Stephen Baxterin yhteistyöromaani. Mitenköhän scifi heiltä luonnistuu?

Kerrankin pääsin lukemaan kirjaa käytännössä ilman ennakko-odotuksia. Pratchettiä toki olen lukenut ennenkin mutta Baxterin tuotanto on täysin tuntematonta. Kirja eteni sujuvasti, vaikka mitään suuria lukuelämyksiä ei tarjonnutkaan. Mukavaa väliluettavaa siis.

Juoni on aikalailla matkustamista mutta toisinkuin esimerkiksi Narnia-sarjassa tässä ei tylsistymisen tunnetta päässyt tulemaan. Tosin en osaa kirjaa mitenkään erityisenä pitää, mistä juontaakin tähtien jääminen vain kolmeen. Ehkä sitä silti jatko-osakin tulee luettua, jos siihen vain sattuu törmäämään.

Robert Galbraith - Silkkiäistoukka

****
Mainion Käen kutsun jatko-osa. Onko tarinan viehätys säilynyt entisellään.

Koska hyllystä molemmat Galbraithit sattuivat löytymään, oli mukava lukea ne putkeen. Tarinan kerronta on molemmissa samanlaista ja johtolankojen perässä kuljetaan pitkän kaavan mukaan. Kirja tulikin luetua lähes ennätystahtia ja pakollisten taukojen osuessa harmittavasti pahimpiin cliffhanger kohtiin, ei kirjan poimimista olisi malttanut odottaa.

Täydestä viidestä tähdestä yhden pudottaa entisen morseimen vatvominen, mitä ainakin minun mielestä olisi voinut olla huomattavasti vähemmän. Molempia näitä kirjoja voi kuitenkin dekkarin ystäville suositella.

Robert Galbraith - Käen kutsu

****

Harry Potterin kirjoittajan dekkari. Mitenkäs Siirtymä fantasiasta onnistuukaan. (HUOM! tässä tekstissä on myös juonta pilaava pikkuspoileri)

Dekkarihammasta olikin päässyt kolottamaan jo melko ankarasti ja Käen kutsun palautuessa lainasta päätin tähän tuttavuuteen ottaa tuntumaa. Heti kärkeen on kaiketi todettava että missään vaiheessa ei kirjasta huokonut "tämä on Rowlingin kirjoittama kirja" tunnelma. Tosin en ehkä osaa erotella kirjailijoita heidän käyttämänsä kielen perusteella (paitsi ehkä Volter Kilven).

Juoni etenee mukavan rauhallista tahtia pikkuhiljaa kerien vihjeitä ja johtolankoja. Osa toki jätetään kertomatta lukijalle jotta loppuratkaisu ei paljastuisi liian äkkiä. Tarina kulkee eteenpäin kuitenkin riittävällä tahdilla jotta siihen ei missään vaiheessa ehdi tylsistymään. Hiukan lukukokemusta ehkä laski se että vahingossa satuin näkemään murhaajan (joo se oli murha) henkilöllisyyden etukäteen joten loppu ei ehkä päässyt yllättämään niin hyvin kuin olisi voinut.

Mukavaa luettavaa jota voi suositella kaikille dekkarien ystäville ja miksei muillekin. Taidanppa itse lukea seuraavaksi tämän jatko-osan.

John Cleese - So, Anyway...

****

John Cleesen omaelämänkerta lupaa uutta tietoa Monty Python tähdestä. Mutta millaista.

Ennakkoon odotin kirjan olevan suurimmaksi osaksi Monty Pythonia mutta toisin kävi. Tämä olikin erittäin hyvä ratkaisu sillä Cleesen muut tekemiset ovat ainakin allekirjoittaneella jääneet vähemmälle seuraamiselle (paitsi Pitkän Jussin majatalo, mistä siitäkään ei paljoa puhuttu). Kirja kuvaa mielestäni mukavan letkeästi Cleesen aktiviteetteja ja tarinan sivussa olevat jaarittelut piristävät lukukokemusta.

Kirjaa voin kyllä suositella lämpimästi. Vaikka Python ei tuttu olisikaan voi kirjaa lukea ihan sujuvasti juuri pytho-tarinoiden puutteesta johtuen. Muutaman kerran toki niihin viitataan joten ihan ilman ei tarvitse olla.

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat (46/100)

***
Narnia-sarja osoittautui kovemmaksi palaksi kuin alunperin oletin. Pitänee siis käydä nämä läpi osa kerrallaan.

Taikurin sisarenpoika ***

Kronologisesti ensimmäinen kirja pohjustaa Narnian maailmaa ihan mukavasti. Tarinakin etenee ihan reippaasti eikä tämä vielä ollut mitenkään hankalaa luettavaa.

Velho ja Leijona ***

Varmasti tunnetuin näistä kirjoista. Vaikka välillä tarinankerronta hiukan junnaakin paikallaan on tutun tarinan lukeminen silti suht mukavaa.

Hevonen ja poika **

En etukäteen muistanut edes kuulleeni tästä kirjasta. Lupaavasti alkava tarina vesittyy kuitenkin jatkuvaksi ratsastamiseksi. Olisi hyötynyt karsimisesta tämä.

Prinssi Kaspian **
 
Melko mitään sanomaton tarina josta ei juuri kerrottavaa jälkipolville jää.

Kaspianin matka maailman ääriin ***

Irtonaisista tarinan pätkistä koostuva kirja, jossa saarien välillä on mielenkiintoisuudessa runsaasti eroa.

Hopeinen tuoli ****

Mielestäni yllättäen sarjan paras osa. Tarina ei jäänyt junnaamaan paikalleen ja juonenkäänteissäkin oli sentään jotain tolkkua.

Narnian viimeinen taistelu

Lopetusosa oli edeltävän osan jälkeen aika antiklimaattista luettavaa. Varsinaista seikkailua ei kirjassa paljoakaan ole ja Aslanin maan erinomaisuus alkaa jossain vaiheessa jopa ärsyttää.

Yhteenvetona koko sarjasta voinee sanoa että ei sen lukeminen varsinaisesti harmita mutta osassa kirjoja olisi karsintaa voinut suorittaa ja tähän käytetyllä ajalla olisi ehkä tullut luettua useampi muu kirja. No onpa projekti taas yhden pykälän lähempänä valmistumista.

Hannu Rajaniemi - Kausaalienkeli

****

Mukavan selkeä päätösosa mielenkiintoiselle trilogialle.

Sarjan aiemmat osat antoivat odottaa suhteellisen hankalasti käsitettävää "fysiikkapohjaista" scifiä. Yllättäen trilogian viimeinen osa olikin sitten kirjoista selkein ja ehkä suoraviivaisin ilmestys. Lukeminen edistyi mukavan rivakkaa tahtia ja varkaan ja Mielen edesottamuksia oli mielenkiintoista seurata. Lukukokemusta ehkä helpotti sekin että pahimmat uudet asiat oli jo käsitelty edellisissä kirjoissa, joten ainakin minä luin tätä lähinnä kuin perinteistä seikkailukirjaa sen paremmin kummallisuuksin keskittymättä.

Parhaimmillaan sarja olisi varmasti alusta asti putkeen luettuna. Nyt pari kertaa pääsi mieleen hiipimään ajatus että tästä varmaan on puhuttua aiemmin mutta varma ei voi olla. Joka tapauksessa hieno päätösosa hienolle trilogialle. Pidin ja suosittelen.

2014 yhteenveto

Vuosi vaihtui mutta kujeet pysyvät kaiketi suht samoina. Perstuntuman mukaan kovinkaan montaa kirjaa ei vuoden aikana olisi tullut luettua mutta tarkempi tarkastelu osoitti tuntuman vääräksi.

Kuvituskuva. Nämä on jo  käsitelty blogissa ja/tai luettu aiemmin

Luettujen kirjojen määrä on 21.  Lisäksi luettuna on muutama Narnia-kirja, jotka tulevat blogin käsittelyyn kunhan sarja on luettu loppuun (eli toivottavasti vielä tämän vuoden aikana). Toki kirjoista osa on sarjakuvia mutta kirjallisuutta nekin ovat.

Tuo Narnia-sarja on kyllä osoittautunut uskomattomaksi ikuisuusprojektiksi joka pienentää keskimääräistä lukunopeutta. Ei ehkä olisi pitänyt päättää että joka toinen kirja on narniaa kunnes sarja on luettu. Tai ainakin Kausaalienkeli tuntuu etenevän huomattavasti nopeammin kuin sitä huomattavasti ohuemmat narniat.

Varsinainen 100 kirjan haaste sen sijaan ei kauheasti edennyt. Tai voiko viiden kirjan edistymistä pitää huomattavana.