Mika Waltari - Sinuhe, egyptiläinen

**

Miksi ihmeessä klassikot muodotuvat aina ikuisuusprojekteiksi.

Aina, kun viimeaikoinan olen tarttunut lukulistan klassikko-osioon, on lukeminen venynyt. Niin myös Sinuhen kohdalla. Kirjan luku kesti noin puoli vuotta ja välissä tuli luetua useampi kirja. Tämä kirja on pienen gallupin mukaan joko parasta mitä on kirjoitettu tai tylsää tuhkan ripottelua. Itsellä kääntyi jälkimmäiseen kategoriaan.

Vaikka kirjassa näin jälkeenpäin ajatellen tapahtui vaikka mitä, tuntui lukeminen usein kuin tervassa uimiselta. Erityisestti Kaptah:n jatkuva tuhkan ripottelu alkoi käydä hermoille. Kyllä tätäkin kannattaa kokeilla, jos kirja aukeaisi paremmin kuin minulle. Nyt jopa Alastalon Salissa tuntui vähemmän puuduttavalta kuin tämä.

Jack Campbell - Taipumaton

**

Summamutikka scifi ei tällä kertaa vakuuttanut.

Kirjaston hyllystä tuli valittua "jotain scifiä". Ilmeisesti tämä kadonnut laivasto sarja on hienoa sota scifiä mutta valitettavasti hidas tahti ei oikein innosta lukemaan. Periaatteessa sarja voisi olla mielenkiintoinen mutta en kyllä taida seuraavaa osaa lukuun ottaa.

Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula

***

Flavian seuraavan osan luvattiin selvittävän suvun koukeroita. Ja niin se tekikin.

Kirjan aluksi aiemmissa kirjoissa mainittu Flavian äiti palaa ja ruumistakaan ei tarvitse odottaa kauan. Sitten valitettavasti juututaan vatvomaan vanhoja suku kohtaloita eikä perinteiseen murhan ratkaisuun oikein päästä missään vaiheessa. Tämä oli mielestäni sarjan heikoin osa toistaiseksi. Saas nähdä miten seuraavan kanssa käy. Kyllä tämänkin silti ihan ilokseen vielä luki läpi.

Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa

****

Seuraava Flavia olikin taas ihan kirjan muodossa.

Tällä kertaa ruumis löytyy yllätävän nopeasti mutta ei se menoa haittaa. Miljöön historiallisuus on paremmin tässä esillä kuin aiemmissa kirjoissa ja Flavian suvun taustoja valotetaan lisää. Mukavaa ja nopsaa luettavaa. Lopun cliffhanger oli sen verran vakuuttava että täytynee lukea seuraava putkeen kun se tuola kaapissa odottamassa kerran on. Suosittelen siis tätäkin.

Holly Black, Cassandra Clare - Hopeanaamio

****

Neljäs osa petrasi edellisestä.

Callum Huntin seikkailujen neljäs osa viidytti huomattavasti enemmän kuin edeltäjänsä. Tapahtumat etenivät sujuvasti ja vaikka kirja olikin melko ohut, siihen oli saatu upotettua melko paljon tapahtumia. Kyllä tämän jälkeen jää ihan innolla odottamaan viimeistä osaa.

Alan Bradley - Filminauha kohtalon käsissä

****

Joku oli julmasti lainannunt seuraavan Flavia de Lucen kirjastosta. Onneksi Kirjasto lainaa myös sähköisenä ja vanha IPad 2 pääsi taas lukulaitteen korvikkeeksi.

Vaikka blogissa onkin ollut viime aikoina hiljaisempaa, ei lukeminen toki ole vallan jäänyt. Se on vain keskittynyt Sinuheen joka saa kyllä paikan ikuisuusprojekti listalla. Niinpä päätin pitää taukoa ja lukea välissä (ainakin) yhden Flavia dekkarin.

Sukukartanoon pamahtaa filmiryhmä jouluksi ja ei aikaakaan kun ruumiskin ilmaantuu. Joulupukin ansoittamisen lomassa Flavia saa taas ratkottua syyllisen. Tarina etenee sujuvasti ja vaikka lukualustana olikin ipad eteni kirja ennätys vauhtia. Suosittelen tätä, kuten edellisiäkin.

Philip Pullman - Vedenpaisumus

****

Lyra Belacquan tarina saa pohjustusta.

Olen joskus aiemmin lukenut Universumin tomu -trilogian ja pidin siitä kovasti. Niinpä Pullmanin uutuus houkutti heti siitä lähtien kun kirjaan törmäsin kirjakaupassa (toki hain sen sitten Kokemäen kirjastosta).  Juoni oli alusta asti mukaansa tempaava ja kirjaa luki nopsasti hyvillä mielin. Ainoa ongelma tässä oli lähinnä se, että Tomun lukemisesta on niin kauan, että useammin kuin kerran iski takaraivoon nakerrus "onko tästä ollut puhetta muissa kirjoissa".  Toivottavasti trilogian muut osat saadaan pian markkinoille sillä mielellään tätä lukisi enemmänkin.

Mrgaret Weiss, Tracy Hickman - Syyshämärän lohikäärmeet

***

Dragonlancen ensimmäinen osa.

Tästä kirjasta kyllä huomasi, että se perustuu D&D kamppnjaan. Juonenkäänteet olivat välillä kuin satunnaisten kohtaamisten taulukosta arvottuja. Juoni toki etenee mutta nyt ollaan niin syvällä geneerisen fantasian laarissa että välillä luku alkoi hieman puuduttaa. Onneksi haltiajollotuksia oli huomattavasti vähemmän kuin Tarussa sormusten herrassa.

Melkein kyllä pitäisi googlata että mitä nuo vähäkääpiöheimot ovat englanniksi (suomeksi siis jotain tyylii slurpsit, pulpsit ja kulpsit). Fantasiakirjallisuuden ystävälle tämä varmasti maistuu, muilla voi olla haasteita.

Terry Pratchett - Paimenen kruunu

***
Terryn viimeinen kirja.

Olen aina pitänyt näistä Tiffany Särkynen kirjoista. Tässäkin osassa oli kaikki yksittäiset komponentit paikalla mutta jotenkin niistä ei nyt nivoutunut kunnollista kokonaisuutta. Nopeasti tämä toki tuli luettua ja ei sen lukeminen harmitakaan mutta noinkohan tässä näkyy että lopullinen hiominen jäi kirjailijalta kesken.  Ihan kelvollinen kirja silti.

Ernest Cline - Ready Player One

****

Hyvien kirjojen putki senkun jatkuu.

Vaikka dystopiat ei ehkä suosikki aihealue olekaan, valikoitui tämä kirja kirjastosta ihan kantensa perusteella.  Hyvä valinta oli se. Juoni kiertyi enemmän ja vähemmän outojen pop-kulttuuri viittausten yhmärille ja niitä olikin kiva bongailla. Ihan kaikki ei toki ollut ennestään tuttua.

Kirja eteni nopsaan ja muutamassa päivässä (kova lukuvauhti minulle) kirja olikin luettu. Ottaen huomioon että ennakkoon en tältä kauheasti odottanut oli lukukokemuserittän hyvä. Suosittelen tätäkin kirjaa lämpimästi.

A. W. Yrjänä - Joonaanmäen valaat

****

CMX ei ole aina auennut mutta miten käy seikkailukertomuksen kanssa.

Ennakkoon tiesin varautua lukukokemuksessa mieltämuljauttaviin juonenkäänteisiin. Joten en antanut puolinäkymättämien matematiikkakirahvien häiritä tarinan etenemistä. Tämä olikin pitkään aikaan nopeiten luettu kirja. Kirja oli mielestäni helppolukea ja tarina piti otteessaan alusta loppuun asti. Juonessa riitti mutkia (isompia ja pienempiä) joten tylsistyminen ei käynyt lähelläkään.

Kirjaa voi suositella jos selkeä ja "normaali" juoni ei ole kirjan pakollisia ominaisuuksia. Kerrassaan hyvä kirja.

Michael Gruber - Kangastusten kirja

***
Summamutikka valinta kirjastosta.

Vähän ärsyttävästä juonenkuljetustavasta huolimatta ihan ok kirja. Ei mikään ikimuistoinen lukukokemus mutta ei varsinaisesti harmitakaan. Siispä 3 tähteä.

Niklas Modig, Pär Åhlström - Tätä on lean

***

Johtamisopus luettavaksi töistä.

Kohtuullisen hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettu johtamisopus. Jos ala kiinnostaa ninin tätä voinen suositella.

Arturo Perez-Reverte - Vakooja

***

Vakoojajännäri on kinkkinen kirjoitettava.

Pidän Perez-Reverten tavasta kirjoittaa. Niinpä odotukset olivat melko korkealla tämän kirjan löydyttyä kirjastosta. Juoni etenikin sujuvasti ja kirja tulikin luettua lähes ennätys nopeasti. Kuulemma tähän on jatkoakin olemassa mutta suomeksi tietysti ei vielä ole käännettynä. Pitää varmaan lukea sekin kun ilmestyy.

Jos jotain negatiivista pitää mainita niin onko James Bond asettanut vakoojastandardit sellaisiksi että joka luvunlopussa pitää olla köyrimässä. Ilman näitä juonelle ei niin olennaisia tapahtumia kirja olisi ollut mielestäni parempi.

Jyrki Heino - Kelmit

****

Historiallisen dekkarisarjan kolmas osa ei petä.

Wennehielmin seikkailujen kolmas osa jatkaa samalla mielenkiintoisella linjalla kuin edeltäjänsä. Vähän Agatha Christie tyyppisen aloituksen jälkeen tarina alkaa edetä melko vauhdikkaasti ja koukkaa nopsasti Ruotsinkin puolelle. Sujuva kerronta ja Turusta tunnnistettavat paikat imevät tarinaan mukaan ja kirjaa ei oikein malttaisi laskea käsistään ennen loppukumarrusta. Tätä kirjaa voi suositella, samoin kuin koko sarjaakin.

Jyrki Heino - Kello

****

Laadukas historiallinen dekkari päätyi lukulistalle.

Vaikka kirja on ollut hyllyssä odottamassa lukuvuoroa pitempään, ovat kirjastolainat ajaneet ohi tästä lupauksia herättäneen sarjan toisesta osasta. Lopulta tämänkin vuoro tuli ja voi todeta että kannatti odottaa.

Heino kuljettaa juonta sujuvasti pitkin Suomea ja osittain naapurimaitakin. Kirja piti otteessaan alusta loppuun ja välistä pääsi naurahtelemaan ääneen (erityisesti akateemisemmille henkilöille). Mukavan lisän tarinaan toi alkemiaan liittyvät jutut, jotka olivat ihan mielenkiintoisia johtuen kemiataustasta. Murhamysteerikin toki kirjassa ratkeaa vaikka ratkaisu vähän pääsikin yllättämään katveesta.

Tätä kirjaa kyllä voi suositella dekkarien ystäville. Seuraava osa onneksi päätyi juuri kirjahyllyyn ja saman tien lukuun.

H. G. Wells - Maailmojen sota

**

Scifi klassikko päätyi luettavaksi.

Aikanaan varmasti mullistavaa tarinaa. Nyt ei niin innostava enää. Ei tämän lukeminen nyt harmita mutta ei ehkä suostuksiakaan kerää.

Scott Lynch - Locke Lamoran valheet

***

Jos valitsee kirjan pelkästään kansikuvan perusteella, mikä mahtaa lukijaa odottaa.

Aina ei parane uskoa takakansitekstiä. Tai itselle ei tämä kirja kyllä ollut "Kaikkien hervottomien kirjojen äiti". Sen sijaan mukavaa veijarifantasiaa kirja kyllä tarjosi. Locke Lamoran seikkailut etenivät muutaman ihan yllättävänkin vedon kautta kohti loppua ja kirja tuli luettua melko nopsaan läpi.

Toki tämä on 7-osaisen sarjan ensimmäinen osa. Sarjaa ei sitten käännetty suomeksi ilmeisesti muita osia ja englanniksikin on ilmestynyt vasta kolme osaa. Kyllä Locken seikkailuja olisi voinut ehkä enemmänkin lukea mutta en taida jaksaa nähdä vaivaa englanninkielisten versioiden etsimiseksi.

Alan Bradley - Hopeisen hummerihaarukan tapaus

****

Flavia de Luce sarjan kolmas.

Bradley sen kun vaan parantaa sarjan edetessä. Vaikka tätä onkin muualla sanottu sarjan heikoimmaksi kirjaksi, oli Hopeisen hummerihaarukan tapaus mielestäni parempi kuin edellinen osa. Tapahtumat etenivät suht rivakkaa tahtia ja toistaiseksi paksuin Bradley tulikin luettua lähes ennätys ajassa.

Kirja toimii varmasti yksinäänkin mutta kyllä tästä enemmän irti saa luettuaan edelliset osat. Suosittelen tätäkin lämpimästi.

Holly Black, Cassandra Clare - Pronssiavain

***

Magisterium-sarjan kolmas osa kilahti sarjojen peri syntiin.

Nuorisokirjallisuudessa on kyllä se hyvä puoli, että kirjat ovat yleensä nopealukuisia. Sama piti paikkansa myös tämän kirjan kohdalla. Suuremmat juonikuviot nytkähtelivät hieman eteenpäin mutta tämän osan kohtalona oli olla sarjansa keskimmäinen, mikä valitettavan usein tarkottaa sitä että kirja pohjustaa tulevia eikä sinällään ole niinmielenkiintoinen kuin sitä edeltäneet tai seuraavat kirjat.

Ihan ilokseen tämänkin toki luki ja pitkään mietin valintaa kolmen ja neljän tähden välillä. No koska puolia tähtiä en anna, päädyin sitten kolmeen koska mielestäni tämä ei kuitenkaan ihan edeltäjiensä tasolle yltänyt. Lopussa toki oli sen laatuinen cliffhanger että eiköhän se seuraavakin osa tule luettua kunhan se vaan saadaan käännettyä.