Jyrki Heino - Kellari

****

Turkuun sijoittuva historiallinen dekkari. Ainekset hyvään lukukokemukseen ovat kasassa.

1700-luvun lopulle sijoittuva kirja kertoo luutnantti Wennehielmin yrityksistä ratkaista Hirwisalon saarella tapahtunut, poikkeuksellisen raaka murha. Tarinan edetessä käydään läpi useampiakin vääriä johtolankoja mutta itselle tarina kulku ainakin vaikutti loogiselta. Ylioppilaiden kokous ehkä oli vähän päälleliimatun oloinen mutta kai nyt yhden luvun voi antaa anteeksi.

Kirja etenee sujuvasti ja joitakin bloggareita ärsyttänyt laaja paikkojen kuvailu ei ainakaan minua haitannut. Tähän lienee ehkä osana sekin että tietää missäpäin nykyistä turkua mikäkin paikka sijaitsee ja tietysti kiinnostus historialliseen ja vanhaan Turkuun. Erityistä hupia aiheuttivat Heinon kommentit turkulaisten perusluonteesta, joka vastustaa kaiken uuden rakentamista ja viivästyttää töiden alkamista. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos historiallinen dekkari edes hiukan kiinnostaa.

Ankalliskirjallisuuden klassikot 1-3

***

Vaihtelevan laatuiset versiot klassikko teoksista siivittivät näiden kirjojen lukemista.

Ulkoasultaan komeat klassikko kirjat houkuttelivat jo kaupassa. Onneksi tarjoutui mahdollisuus saada nämä halvalla, joten lukemisen saattoi aloittaa.

Tarinat vaihtelevat Tuulen viemästä ja Odysseiasta  Linnunradan käsikirjaan ja samoin vaihtelevia ovat myös eri tarinoiden toteutukset. Välillä tarina seuraa alkuperäistä hyvinkin tarkkaan ja välillä yhteistä tuntuu olevan vain nimi. Italialaisten piirtäjien jälki on suurimman osan ajasta ihan sujuvaa mutta mihinkään Barksin ja Rosan kaltaisiin hienouksiin ei päästä.

Erityis maininta pitää antaa Danten Jumalaisen näytelmän versiolle. Tämä on runomittansa ja kuvastonsa kanssa yllättävän lähellä alkuperäistä. Pitäisi varmaan lukea se alkuperäinen teos jotta koko hienous aukenisi. Melko hämmentävä oli osittain meinaan tarina.

Kokonaisuudessa sarja oli mukavaa luettavaa mutta mitään erityisen hienoa ei kannata odottaa. Eiköhän ne sarjan loput kaksi osaa tule hankittua kunhan vaan tarpeeksi halvalla saa....

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa (45/100)

****

Sulo Vilen ostatti tämän ekologisen trillerin minulle kun kerran halvalla sai. No odotuksetkirjan suhteen eivät kuitenkaan olleet kovin korkealla.

Onneksi lista pääsi taas yllättämään. Tarinassa Isomäki maalailee koko maapalloa uhkaavaa ympäristöuhkaa hyvin tarttuvasti. Ainakin mikäli uskomme kirjailijaa itseään on kirjan uhkakuva jopa ihan perusteltu vaikkakaan ei ehkä vielä ajankohtainen.

Tarina etenee jouhevasti ja usein on tarve lukea vain se seuraava luku vielä. Välillä juoni hyppää ajassa reilusti eteenpäin ja ainakin itse jäin kaipailemaan jotain hahmotusta siitä mihin ajankohtaan tarina nyt sijoittuu. Lopun lievää töksähtävyyttä lukuunottamatta kirja oli kuitenkin mielestäni hyvä.

Suosittelen tähänkin opukseen tutustumaan. Ei ehkä ihan ominta lukumateriaaliani mutta voi olla että kirjastosta tulee joskus joku muukin kirjailijan teos lainattua. Sulo Vilen ei ehkä kuitenkaan enää hypi olkapäällä.

Lars Jansson - Complete Moomin 9

****

Tässä vaiheessa sarjaa piirrosvastuu on jo ajat sitten siirtynyt Tovelta Lars:lle. Miltä tarinat siis vaikuttavat?

Kirjassa on neljä melko erilaista tarinaa. Osassa pääosassa ovat muumit ja toisissa taas muut muumilaakson asujaimet. Tunnetuin Kirja sarjoista lienee Nappeja ja avioliittoja,  jossa Hosuli ja Sosuli setvivät omaa parisuhdettaan. Muissa tarinoissa pelastetaan hädässä olevaa neitoa, pidetään kauppaa ja pohditaan timantin vaikutusta tarvittavaan elämänlaatuun. Sarjat etenevät mukavan jouhevasti ja kirjan lukeekin nopsasti läpi. Tämä ei ole aina ollut itsestään selvää sarjan aiemmissa osissa, joten tämä kokoelma pitänee laittaa sarjan parempiin. Erityisesti Neitonen ahdingossa sekä Nappeja ja avioliittoja ovat viihdyttävää luettavaa.

Muumi-sarjakuvat antavat muumeista huomattavasti anarkistisemman kuvan kuin tv-sarja (ja ilmeisesti kirjat mutta niitä on vielä lukematta sen verran etten niistä sano tämän enempää). Tosin tässä kirjassa ei ole pontikan tisluuta tai muuta epämääräistä juuri nimeksikään verrattuna joihinkin aiempiin kokoelman osiin. Sarjakuvia voi kuitenkin suositella luettavaksi kaikille muille paitsi aivan pienimmille muumien ystäville. Vain tv-sarjaan tutustuneille muumien toilailut voivat olla erittäinkin yllättäviä.

Edgar Allan Poe - Auguste C. Dupin tarinat

...eli Rue morguen murhat, Marie Roget:n Mysteeri ja Anastettu kirje.

***

Näistä tarinoista sanotaan dekkari-kirjallisuuden alkaneen. Ainakin ankaraa päättelyä on luvassa.

Lähtökohta näissä kolmessa tarinassa on suht samanlainen kuin esimerkiksi Sherlock Holmes tarinoissa. Ylivoimainen päättelijä ja hänen apurinsa. Tarinat alkavat kuitenkin hieman puuduttaa, sillä niissä käydään läpi aluksi paljon faktoja ja "faktoja", joita juttuun liittyy. Terävöittämällä tarinankerrontaa ja keskittymällä enemmän mysteerin ratkaisuun olisivat nyt puuttumaan jääneet tähdet ehkä tarinoille napsahtaneet.

Toisaalta toki on otettava huomioon se, että ennen ei tämän tyyppistä kirjallisuutta ollut kirjoitettu. Tältä pohjalta Poe on kuitenkin onnistunut tekemään mielenkiintoisia novelleja ja kyllä nämä loppuun lukee. Dekkareista pitäville ja niiden historiasta kiinnostuneille erityisen suotavaa luettavaa. Suosittelen varauksin.

Pitäisi varmaan lukea nuo loputkin tarinat tuosta kokoomateoksesta joskus.

J.R.R. Tolkien - Hobitti

****

Viimeistä Hobitti elokuvaa odotellessa on hyvä lukea kyseinen kirja. Toki tämä on aiemminkin joskus tullut luettua mutta 90-luvun alkupuolella, joten mielikuvia ei juuri ollut.

Verrattuna Sormusten herraan Hobitti tuntuu etenevän kuin juna konsanaan. Vaikka elokuvien mäiskettä ei kirjassa juuri olekaan, on juoni mukaansatempaavampi kuin "isoveljessään".  Ehkä en vain ole paatoksellisemman fantasiakirjallisuuden ystävä joten tälläinen mukavampi seikkailu vetoaa minuun enemmän. Hyvän juonen ja klassikkoaseman vuoksi kirjaa voikin suositella kaikille luettavaksi. Viiden armeijan taistelu on tosin hieman.... no.... antiklimaattinen (Armeijat tulivat paikalle ja käytiin taistelu).

Parasta on tietysti bongailla kirjasta elokuvissa olleita virheitä. Näistä varmasti tärkein on Klonkun liialliset hampaat. Kirjassahan niitä on vain kuusi.

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia (44/100)

***

Klassikko-osastolla jatketaan. Tämä kirja oli kesken todella pitkään.

Kirjan perusjuoni oli ennestään tuttu monien elokuva sovitusten muodossa. Ymmärrettävästi tiettyjä juttuja on elokuvista aina jouduttu karsimaan mutta montaa kertaa ei juoni päässyt yllättämään. tämä yhdistettynä Dumas:n juonta venuttavaan kerrontatyyliin sai kirjan vaikuttamaan paikoin hieman pitkäveteiseltä. Erityisesti lopun Myladyn seikkailua olisi voinut karsia aika rankalla kädellä. Pahat kielethän arvelevat tekstistä maksetun aikoinaan sen pituuden eikä laadun mukaan.

Hankalan alun jälkeen kirja sentään eteni ihan mukavaa tahtia. Juoni kulki, vaikkei ehkä nopsasti, ja henkilöiden taustojakin valotettiin välillä. Kyllä tämä ihan luettava kirja oli vaikka ei ehkä sovellu ensimmäiseksi seikkailukirjaksi tai nopeaa lukukokemusta etsivälle.

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö (43/100)

**

Tyttökirjojen klassikko valikoitui seuraavaksi luettavaksi.

Ilmeisesti tämän tyyppistä kirjallisuutta ei ole vain tehty minua varten. Kirjassa ei oikein tapahtunut mitään muutamia kohtia lukuunottamatta. Ja koska runoilu ei oikein jaksa sykähdyttää, oli kirja puuduttavaa luettavaa.

Yllättävän nopeasti kirja kuitenkin meni läpi sitten, kun parista ensimmäisestä luvuista pääsi yli. Jos Allekirjoittanut olisi 20 vuotta nuorempi tyttö, olisi kirja varmasti ollut mukavampaa luettavaa. Vai mahtaako nykynuoriso enää tälläisiä lukea....

Terry Pratchett - FC Akateemiset

***

Potkupallon MM-kisojen kunniaksi luettavaksi valikoitui Terry Pratchettin jalkapallo aiheinen FC Akateemiset.

Odotukset olivat korkealla tämän kirjan kohdalla, sillä olihan luvassa velhoja (jotka ovat huvittavinta mitä kiekkomaailmasta löytyy) ja potkupalloa. Valitettavasti tälläkertaa joutui hieman pettymään tarinan lennokkuuteen.

Jos tarinassa olisi keskitytty vain velhojen potkupalloiluun olisi kirja ollut ainakin minun mielestäni parempi. Sivujuoni muotimaailmassa tuntui lähinnä kirjan täytteeltä, samoin kuin Herra Nutt:n taustojen selvittely. Ehkä Pratchett ei sitten kuitenkaan saanut tarpeeksi materiaalia pelkän jalkapallon käsittelyyn.

Kirjalle annoin kolme tähteä suhteellisella Terry Pratchett skaalalla. Tämä ei ole parhaimpia kirjoja sarjassa mutta kuitenkin ihan viihdyttävää ja nopsaa lukemista.
Seuraavaksi kenties jotain luettavaa ihan listaltakin.

Roope Lipasti - Rajanaapuri

****

Roope Lipastin kolumnit olivat tuttuja jo ennestään. Miten käy mieheltä romaanimuotoinen kirjoittaminen.

  

 

Piharakentaminen on varmasti mielenkiintoinen harrastus. Kirjan päähenkilöä naapurinsa rakennus- ja muut projektit tuntuvat ainakin kiinnostavan. Tarina pyörii saunan rakentamisen ympärillä ja ihan mielenkiintoisia havaintoja erilaisista rakennustavoista kirjasta voikin bongailla. Jotenkin vain tuntuu Lipastin kolumnien ja Pihalla-kirjan perusteella, että naapurissa on aika paljon Lipastia itseään.

Kirja tuli luettua nopeasti läpi ja onkin mukavaa luettavaa. Tosin itse olisin ehkä jättänyt kertojan haikailut vähän vähemmälle ja keskittynyt enemmän pihan erilaisiin projekteihin. Kirjasta varmasti joko pitää tai ei pidä ensi sivuista lähtien, joten suosittelen kyllä kokeilemaan. Minä kyllä pidin. Pitää varmaan hankkia jostain Halkaisukirvesmies ja Perunkirjoitus vielä luettavaksi.

Loppunarina: Lisää Lipastin kirjoittelua voi lukea mm. Lipastin Blogista.

Suzanne Collins - Matkijanärhi

***
"Matkijanärhi on hieno huipennus näkäpelille", lukee kirjan kannessa. Ei ole, sanon minä.

Näin jälkeenpäin voisi nälkäpelin toiselle osalle antaa ehkä puolikkaan tähden lisääkin, sillä tämä trilogian kolmas osa ei todellakaan ole sarjan huipennus. Suunta on ollut ensimmäisestä kirjasta alkaen lähinnä laskeva.

Aluksi kirjassa ei tunnu tapahtuvan mitään, sitten huinitaan pitkin Panemia ja sitten on varmaan tullut kirjan sivumäärä täyteen ja kaikki loppuratkaisut nuijitaan läpi viimeisissä muutamassa kymmenessä sivussa. Juonta epäilemättä pitää kehittää mutta kirjassa oli sangen paljon turhaa vatvomista. Hiukan pelottaa jo etukäteen elokuvaversion puolesta kun kirja on venytetty kahteen elokuvaa.

Kyllä tämänkin luki mutta mitään suurta elämäystä(tm) on turha odottaa.

Jeffery Deaver - Carte Blanche Avoin Valtakirja

****

James Bond reboot. Onko Flemingin bondeista enää mitään jäljellä?

Flemingin kuoltua on Bond-kirjallisuuden taso vaihdellut kohtuu ankarasti. Joukossa on hyviä kirjoja mutta toisaalta myös aika ala-arvoisia tuotoksia. Flemingin perikunnan päätös startata koko Bond-sarja uudestaan ei kauheasti odotuksia nostanut mutta onneksi sitä on odotuksineen joskus myös väärässä.

Deaver kirjoittaa erittäin sujuvaa seikkailua ja samalla säilyttäen myös Bondille ominaisia tapoja. Tarina etenee jouhevasti ja loppuun on varattu yllätys jos toinenkin. Tarinassa myös selkeästi pohjustetaan jatkoa, joten toivoa sopii että Deaverin annetaan tarinaansa jatkaa. Suosittelen Bondin ystäville ainakin tutustumista (sama päteen myös edelliseen eli Sebastian Faulksin Piru perii omansa -kirjaan).

Mika Waltari - Mikael Hakim

**

Mikael Karvajalka jatkaa seikkailujaan tällä kertaa muslimimaissa.

Mikaelin seikkailut veljensä Antin kanssa alkavat tässä lähes tuhatsivuisessa opuksessa hieman polkea paikoillaan. Liekö syynä siirtyminen välimeren eteläpuolelle vai mikä mutta Mikaelin jatkiva puusilmäily erityisesti Guilian suhteen alkaa melko nopsasti ärsyttää. Vaikka tälläkin kertaa tapahtumia riittää ja monessa paikassa seikkaillaan, on Karvajalan jatko-opus kuitenkin hiukan puuduttavampaa luettavaa kuin alkuosa. Siitä siis yhden tähde pudotus. Tosin todettava on että jos piti Mikael Karvajalasta menee Mikael Hakim varmasti samaa vauhtia lukulistalla.

Vielä olisi Sinuhe ja Kaarina Maununtytärä luettavana. Toinen Listalta ja toinen geokätkön takia.

Suzanne Collins - Vihan liekit

****

Nälkäpeli trilogian ensimmäinen osa taisi olla listallakin mutta luin sen ennen blogin aloittamista. Tämä nyt luettu toinen osa on melkein yhtähyvä kuin ensimmäinen. Ehkä kyseessä on hiukan väliteos jossa kypsytellään juonikuvioita loppuhuipennusta kohden. Mutta kirjaa voi suositella ensimmäisen osan lukeneille ja nopsaanhan tuo tuli luettua.

Arthur Conan Doyle - Neljän merkki

***
Taannoin tuli luettua kaikki Sherlock Holmes novellit pötköön läpi. Nyt työn alle joutui yksi neljästä romaanimuotoisesta tarinasta.

Tarina oli jo ennestään tuttu maan mainion Jeremy Brett:n tähdittämän tv-saarjan ansiosta. Mukavasti tarina eteni kirjamuodossakin mutta jotenkin nämä Sherlock-tarinat soveltuvat paremmin ehkä novellimuotoon. Osa tapahtumista tuntui hieman täytteeltä ja juonta olisi voinut ehkä vähän tiivistääkin. Eiköhän silti puuttuvat pari romaania tule luettua jos vastaan tulevat.

Mika Waltari - Mikael Karvajalka

***

Waltarin historiallisista romaaneista Sinuhe on listallakin mutta geokätkön takia luettavaksi valikoitui ensin Mikael Karvajalka.

 

Kirjassa seurataan Mikael Karvajalan ja Antti Tykinvalajan seikkailuja pitkin eurooppaa. Seikkailut ovatkin aika mukavaa ja tapahtumarikasta luettavaa. Sotaa ja yliopisto-opintoja ja monenmoista tekemistä kirjaan sisältyykin ja usein tunnutaan kulkevan vain ojasta allikkoon. Kyllähän toki välillä menee ihan hyvin mutta yleensä sekin kyllä kostautuu ennen pitkää. Mielellään tuota poikien retkeä toki seurasi koko kirjan ajan. Tosin Mikaelin jatkuva Antin halveeraaminen ja sitten huonojen valintojen tekeminen neuvoista huolimatta alkaa loppua kohden hiukan ärsyttää. Kuitenkin ihan luettava kirja.

Stieg Larsson - Pilvilinna joka romahti

****

Millennium-trilogia on nyt saatu päätökseen. Hämmentävää kyllä takakannen kehuteksti taisi olla oikeassa.

Ensimmäisen Larssonin (joka jopa oli listalla) luettuani oli aika selvää, että loputkin kirjat pitää lukea. Pidin aiempia opuksia hyvinä kirjoina, joten takakannen kehu viimeisen olemisesta paras koko sarjassa nosti odotuksia suht paljon.
Ensimmäiset pari sataa sivua meinasivat hiukan tylsyttää lukuintoa mutta sen jälkeen loppu kirja piti otteessaan sen verran hyvin että kirjaa ei meinannut malttaa käsistään laskea. Jos dekkari/trilleri genre ylipäänsä kiinnostaa voi koko trilogiaa suositella kyllä lämpimästi. Sarja jopa paranee loppua kohden

Ylimääräinen loppunarina:
Koska lähikirjastossa ei kovakantista versiota ollut, jouduin tyytymään pokkari versioon. Valitettava fakta kyllä on se, että pehmeäkantiset kirjat alkavat olla aika fletkuja lukea jos niissä on useampi sata sivua. Saas nähdä miten käy tulevien kirjojen kanssa.

14. George Orwell - Vuonna 1984 (42/100)

***

Dystopia kirjojen sarjassa klassikko aseman saanut Vuonna 1984 valikoitui tällä kertaa luettavaksi. Mikä oli Isoveljen mielipide.

Tämäkin kirja kuuluu sarjaan kirjat jotka piti lukea jo ennen listaa. Klassikkostatuksen syy onkin helppo havaita, sillä sen verran uskottavaa kuvausta totalitäärisestä valtiovallasta kirjassa tarjoillaan. Kirjan lukeminen etenikin mukavaa tahtia ja loppupää jopa erittäin rivakasti.
Se, mikä jätti kirjan tähdet kuitenkin vain(?) kolmeen, oli koko ajan vallinnut mielikuva siitä että samaa asiaa on käsitelty paremmin Ray Bradburyn Fahrenheit 451:ssä. Tosin sen lukemisesta on sen verran kauan aikaa että pitää varmaan jossain vaiheessa ottaa uusinta lukuun.
Kirja kyllä kannattaa lukea ihan klassikkoasemankin takia ja saattaapa tulla joitakin ahaa-elämyksiä julkisuudessa käytettyjen lausahdusten alkuperästä (eikä vain Isoveljen kohdalla).

David Horsley - Sukellusvene Barracuda

**
Laatikkoa pönkiessä voi löytyä jännää luettavaa. Ollakseen vain runsas satasivuinen kirja tapahtumien puute ei ainakaan tätä opusta vaivaa.

Kunnon kioskikirjallisuuden perinteitä noudattaen tapahtumat alkavat vuoryä päälle lähes heti kirjan alusta. Seikkailun aikana tavataan mm. brittiläinen kommando, saksalaisperäiset tiedustelu-upseeri (liittoutuneiden puolella) ja sabotööri (edellisen poika ja ei liittoutuneiden puolella). Lisäksi kirjan aikana keritään torpedoida kymmenkunta vihollisalusta ja väistellä syvyyspommeja ja miinakenttiä useampaan otteeseen.

Juuri minkäänlaista syvyyttä (heh) ei kirjassa kuitenkaan tarvitse pelätä ja tapahtumien läpi juostaankin hengästyttävää tahtia. Nopealukuinen kirja oli mutta ei tätä kyllä ehkä kellekään voi suositella. Paitsi tietysti kioskikirjallisuuden vankkumattomille ystäville.

Stieg Larsson - Tyttö joka leikki tulella

****
Lisbeth Salanderin tarina jatkaa koukuttamista myös toisessa kirjassaan.

 

Ensimmäisen kirjan innostamana päätin tarttua myös tähän sarjan toisen osaan. Kirja oli pitkälti ensimmäisen kaltainen. Sujuvaa juonenkuljetusta ja tarina joka houkutteli lukemaan vielä yhden luvun. Tätäkin voin kyllä suositella lämpimästi mutta kannattaa lukea järjestyksessä nämä sillä muuten aika runsas osa viittauksista saattaa mennä ohi. 

Jos tätä lähtee lukemaan kannattaa huomioida paljonko kahvia kirjan aikana hahmot juovat. Aika paljon.

78. Peter Hoeg - Lumen taju (41/100)

***
Kirjan kansilehdessä kerrotaan sankarittaren olevan naispuoleinen Rambo. Mitähän tämän perusteella voi päätellä kirjasta ja kansilehden tekstin kirjoittajasta.

Kirjan suht mielenkiintoisesta alkuasetelmasta huolimatta aluksi kirjan lukeminen oli kuin tervanjuontia. Onneksi vajaan sadannen sivun kohdalla alkoi juoni päästä liikkeelle ja loppu menikin sitten melkein omalla painollaan. Ramboilua ei kauheasti kirjassa lupauksista huolimatta ollut, mikä kyllä oli vain hyvä asia.
Ilmeiseti kirjassa käsitellään myös tanskan ongelmallista eskimopolitiikkaa, mikä vakavuuden ymmärtäminen ainakin itseltä vaatisi varmasti perehtymistä paremmin Tanskan tilanteeseen. Tiedä sitten onko tilanne 90-luvun alusta muuttunut ja mihin suuntaan.
Kirja oli kuitenkin mukava välikirja ja kyllä tätä ehkä ennemmin suosittelee kuin on suosittelematta.